sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Uusi syksy, uudet kujeet ja uudet kerhotossut

Terveisiä Tyksistä!
Minun keskiviikon viisaudenhampaan poisto ei
mennyt ihan putkeen niin täällä ollaan jo kolmatta päivää
toipumassa.
Toivottavasti jo huomenna kotiin.
En ole koskaan ollut näin kauan erossa lapsistani,
kaksi vuorokautta, mutta silti riipii sydäntä kun olen
tottunut olemaan heidän kanssa joka hetki :(

Olen ollut myös superhuolestunut kun en pääse imetysjuttuihin,
mutta ihana tukiäiti minua rauhoitteli ja neuvoi imetyksen tuen Facebook-sivulla
niin eiköhän se tästä.

Mutta asiaan!
Alkuviikosta sain aikaiseksi ommeltua kaikenlaista.
(Kiitos ihanien lasteni jotka nykyään nukkuvat päikkärinsä samaan aikaan ja 
kuopuskin ottaa jo pitkät päikkärit :))

Tein pojille uudet kerhotossut,
samikset tietty :)



Isompi käy seurakunnan kerhossa ja koko porukalla
käymme perhekerhossa niin 
tossut tuli tarpeeseen.


Nahkaiset yksityiskohdat ja pohjan tein vanhasta nahkatakista.
pohjaan laitoin sisäpuolelle tukikankaan.


Kangas jalan päällä on melko ohutta niin tukevoitin
sitä hiukan tukikankaalla.



"Ihan huikeet!" tokaisi B kun pääsi sovittamaan omiaan :)
Esikoinen on suloinen kun hän on aina niin aidosti iloinen
kun teemme hänelle itse jotain.
Mutta hienosti on mennyt oppi perille, 
sillä joskus kun tulee tarve jollekin
niin hän sanoo "semmoisen voisi tehdä." <3
Fiksu poika.



Alku viikolla syntyi tämmöinenkin.
Ei lapsi vaan haalari :D
Olen ihan pöhkönä Mini Rodinin pandakuosiin,
mutta koska se on aiempaa mallistoa niin
se on aika kiven alla.

Piirsin sitten itse panda sabluunat ja painoin
kankaan josta ompelin haalarin :)
Ajattelin tehdä pojille jouluksi (johon on enää alle sata päivää!)
samasta kankaasta napilliset collegepuserot.

Syksyistä alkavaa viikkoa!
Peukut pystyyn, että meikämandoliini
pääsisi huomenna kotiin :)

-Tiina

perjantai 9. syyskuuta 2016

Lampunjalka heinäseipäistä

Ostin jo muutama vuosi sitten
hurmaavan Riviera Maisonin -varjostimen
ja siihen väliaikaiseksi Ikeasta metallisen jalan.

Tarkoitus oli pitää väliaikaista jalkaa
sen aikaa kunnes löydän etsimäni jalan lamppuun.
Haaveena oli löytää kolmijalkainen kamerateline käytettynä.
Jonkin aikaa jaksoin aktiivisesti etsiä, mutta
telineille jäi rikkinäisenäkin niin paljon hintaa,
etten raaskinut kauppoja tehdä,
ja koko lamppuprojekti jäi pitkäksi aikaa
mietintämyssyyn.


Sitten päivänä eräänä visio heinäseiväs-jalasta
tuli päähäni ja J sen sitten toteutti :)


Hän poisti lampunjalasta alustan 
ja kiinnitti metalliputken liimalla
seipäiden keskelle.





Nyt kelpaa syksyä vartoilla :)

Mukavaa viikonloppua!

-Tiina





sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Olohuoneen päivitys

Olemme keväästä asti tehneet pieniä muutoksia olohuoneeseen.
Toukokuussa hankimme uudet sohvat
sillä edellisen äärimmäisen epäkäytännöllisen U-sohvan
päälliset oli jo aikalailla loppuun pesty.
Ostimme sohvan noin neljä vuotta sitten, ja melko pian
oston jälkeen olisin sittenkin halunnut valkoisen sohvan 
tummanharmaan tilalle.
Kaikenlisäksi meillä on vaaleita koiria niin
koirankarvat erottuivat iloisesti tummasta kangaspinnasta.
Ompelin silloin sohvaan valkoiset päälliset jotka palvelivat meitä
muutaman vuoden, 
mutta koska kangas oli edullista, ei se kestänyt
jatkuvaa pesukoneessa pyöritystä
vaan alkoi ajanmyötä nukkaantumaan.




Yritimme sitkeästi etsiä uutta sohvaa Tori.fi:stä,
mutta pari myyjän(?!) tekemää oharia
sai kääntymään uuden puoleen ja haimme uudet sohvat Ikeasta.

Rahi on Victor Ekin muuttolaatikko johon J 
värkkäsi kannen pehmusteineen.
Ja sohvapöytähän on myös J:n jo aiemmin tekemä.
Siinä on materiaaleina vanhat heinäseipäät
ja roskapuuta maalaistalosta.

Hylly seinällä on vanhoista rikkinäisistä kangaspuista.





Tämä rouva on siirtynyt uudelle vuosikymmenelle ja
sain vanhemmiltani ruusuja sen kunniaksi :)

Pöytäliinana ylijäämä kaakeleita.



Toimin sisustuskutsuilla emäntänä
ja sain lahjaksi 4kpl koristekiviä.


Kirppikseltä löysin hurmaavan naulakon
isin tekemälle pössykälle :)


Vanhemmiltani sain myös lahjaksi teollisuus-
ompelukoneen ja edellisen koneen pöytä pääsi olohuoneen
puolelle edustamaan.


Otin pojista 1- ja 4-vuotis kuvat 
meidän takapihalla olevalla suurella kalliolla
jonka päälle raahasin meidän tiipii-teltan rekvisiitaksi :)
Yhdestä kuvasta teetin canvas-taulun olohuoneeseen.

E:n huoneen käydessä ahtaaksi siirsin tiipiin olohuoneeseen
kun sohvat sen nykyään sallivat viedessään vähemmän tilaa kuin edellinen.



Kuvittelin tiipiin olevan  
mukava juttu lapsille, 
mutta ehdottomasti eniten siellä on aikaa viettänyt Hilma <3



Kevään sisustuskutsuilta ostin tuikkukupit.



Lyyli köllii <3


Senkin alahyllyillä on koirien rivitalo :D
Tällä hetkellä kotona ainoastaan setä Kepponen <3


Sarvet löysin muutama viikko sitten kirppikseltä.
Ja sarvien oikealla puolella on kehyksessä
linnunpesä jonka B löysi metsästä
maasta kun se oli jo asukkaiden hylkäämä.


Alennusmyynneiltä löytyi aakkoslamppu 
sukunimen mukaan.


Olen joskus aiemmin jo ostanut vanhoja tuoleja
ja keväällä maalasimme ne ja vaihdoimme niihin uudet istuinkankaat.
Riviera Maisonista inspiroituneena
laitoimme selkänojaan vielä kahvat.


Eilen juhlimme synttäreitäni toistamiseen,
tällä kertaa lähipiirin kesken.
Kokeilin ensimmäistä kertaa pinjata-kakkua
ja herkullistahan siitä tuli :)


Voisikohan sitä joka viikko täyttää pyöreitä,
niin hyvänä minua on pidetty <3

Ystävät ja perhe ovat muistaneet minua monin tavoin
ja ihanaa oli kun mieheni oli käynyt valitsemassa minulle lahjaksi 
kaulakorun.
Jotenkin se tuntuu niin paljon kivemmalta,
että ennakkoon pyydetyn lahjan sijasta
(joka meillä usein varsinkin jouluisin on tapana)
hän on hunteerannut itse mitä haluaa antaa.
Ja ihan kymppiin hän osui valinnassaan <3
Se on häneltä jo mitalin arvoinen suoritus,
että hän on vapaaehtoisesti mennyt kauppakeskukseen 
kiertelemään :)

Ja ystäväni yllättivät minut totaalisesti
ja katkaisivat samalla muutaman vuoden kestäneen rutinan siitä kuinka 
haluaisin kanin.
Tämä pehmoinen poika
tuli vaaleansininen rusetti kaulassaan elämäämme 
kesken synttärijuhlieni <3

Nyt meillä on lähiviikot hurjasti
touhuttu pienen hermeliini-leijonanharjamixin kanssa.
Olemme tutustuneet toisiimme
ja meillä taitaa mennä aika hyvin :)
Hän sai oman huoneen, mutta kun olemme tuoneet häntä
 muualle taloon hän on melko uteliaasti 
lähtenyt tutustumaan uusiin paikkoihin.

B nimesi hänet Pupu Tupunaksi <3
Kerron myöhemmin lisää Pupu Tupunan kuulumisia!



Vähän rönsyili asia alkuperäisestä :)
On ollut kyllä kiva saada vähän uutta ilmettä kotiin,
olen vaan aika arka käyttämään värejä ja kun
joskus varovasti hulluttelen vaikka uusilla värikkäillä
sohvatyynyillä niin
huomaan, että aika äkkiä ne häipyvät sohvalta kaappiin.
No, saa nähdä mitä uusi sesonki saa minussa aikaan :)

Sisustusterveisin Tiina


torstai 1. syyskuuta 2016

"Pieni musikaali suurista tunteista"

Tiistaina kävimme B:n kanssa katsomassa
Linnateatterissa Tivolin ennakkonäytöstä.
Oli mukava saada kaupunginteatterilta
 tilaisuuteen kutsu ja päästä tapaamaan
muitakin alueen bloggareita :)

Olimme viime viikon Kreikassa ja jännittti
kuinka reissusta edelleen 
vähän väsynyt esikoiseni mahtaa jaksaa seurata
esitystä, mutta hienosti riitti maltti
ja miksei olisi riittänytkin sillä 45 minuuttia kestävä 
show oli täynnä toimintaa!



Kiva retki alkaa!



Matkalla maalaispoika pääsi ihmettelemään Aurajoki-rantaa
hienossa säässä.


"Maailmassa monta on ihmeellista asiaa.."



Alkuun meitä hemmoteltiin maistuvilla leivonnaisilla
ja oli ihanaa päästä jutustelemaan 
muiden naisten kanssa :)








Pienille oli Tivoli-aiheisia värityskuvia :)

Kuva: Juha Harju ja Sam Sihvonen

Tivoli on teemana jo ihana
ja julistekin oli toteutettu niin hienoksi,
että kehystämme sen esikoisen huoneeseen :)

Kuva. Otto-Ville Väätäinen

Puvustuskin oli ensiluokkaista, 
ainakin tämä aikuinen pääsi tunnelmaan helposti
mukaan ja tuntui, että satu todella elää!

Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ja sitten Möttönen,
tuo turun murteella höpöttävä hellanterttu <3
Todella sympaattinen hahmo ja sai meidän 4-vuotiaan
räjähtämään nauruun sanoessaan, että pieru on hauskinta maailmassa!
B on ehdottomasti samaa mieltä :D

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tivolissa käydään läpi erilaisia tunnetiloja 
ja sitä, että se on tosi ok jos joskus esimerkiksi
pelottaa tai kiukuttaa.
Koitin vähän tarkkailla B:n fiiliksiä tarinan
edetessä, mutten siellä vielä saanut hänen ajatuksistaan kiinni.
Ainoastaan kun jokin oli hauskaa niin silloin
naurettiin kovaan ääneen. 


Pelkotunteeseen päästiin käsiksi kun
pieni Sofia ja Möttönen menivät kummitustaloon.
Siellä oli "hirviöitä" jotka eivät aikuisen silmään
olleet kovin kammottavia, mutta näyttämölle oli luotu hienosti 
oikea tunnelma niin, että se sai pienen pojan vieressäni
hakemaan kainalopaikkaa.

Esikoisemme on todella herkkä ja joskus Dinojunakin
on liian jännää hänelle.
Kummitustalo-kohtaus oli kuitenkin aika lyhyt ja päättyi
niin, että lopuksi "hirviöistä" laskettiin leikkiä
ja Sofia-tyttö voitti pelkonsa ja sen myötä myös
B kaivautui kainalostani takaisin omalle istuimelleen :)


Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Illalla kotona juttelimme Tivolista ja siitä mitä siitä jäi mieleen.
No pieruhan siitä jäi mieleen :D
Mutta siitä saatiin myös hyvä keskustelu kun kyselin
häneltä esityksen tapahtumista ja siitä mitä tunnetta Sofia kulloinkin tunsi.
Sen jälkeen juttelimme vielä siitä mikä B:n mielestä on pelottavaa,
surullista, jännittävää tai hauskaa.
Arvaatteko mikä on hänen mielestä hauskaa?
Niin, pieru.

Vaikka hauskoista tunteista ja asioista on helppo puhua,
niin pienen on usein hankalaa käsitellä vaikeampia tunteita kuten vaikka
hämmennystä ja pettymystä.
Ja joskus olen lukenut, että lapsen tunteita tulisi puhutella niiden nimillä
jotta lapsi oppisi mistä tunteesta on milloinkin kyse,
ja että jokaisen tunteen 
tunteminen kuuluu elämään.
Joskus on äärimmäisen vaikea polvistua kiukuttelevan
lapsen eteen ja sanoa: "Sinä olet nyt pettynyt, koska..."
Mutta kuulostaa ihan järkeenkäyvältä toimintatavalta
sillä mitenkä niitä asioita muuten oppisi jos kukaan ei niitä opettaisi :)

Tivoli kannattaa käydä katsomassa jo senkin takia, että
siitä tuli hyvä pohja lapsen tunnekeskustelulle
mutta ennenkaikkea sen vuoksi, että
on ihanaa viettää aikaa lapsen kanssa 
hauskan ja värikkään esityksen parissa!

Kuva: Siiri Liitiä


Lopuksi pääsimme vielä porukalla kuvaan näyttelijöiden
kanssa ja siitä jäi mukava muisto kivasta teatterikokemuksesta.



Millaisia tunnekäyttäytyjiä teidän perheissä on?

Se on välillä niin vaikeaa tulkita mitä lapsi ajattelee.
Tämä aiempi Dinojuna-tapaus oli kun ohjelmassa odotettiin 
dinosaurusten poikasten kuoriutumista, ja kun munat alkoivat
säröillä niin B oli kauhuissaan. Kerran taas Ryhmä Haussa oli 
kummituksia, mutta ne eivät ainakaan silminnähden
herättäneet sen suurempaa pelkoa.

Lastenohjelmienkin suhteen noudatan ikärajoja.
Olen joskus kuullut aikuisen suusta, että
hänen lapsi saa katsoa vanhemmille tarkoitettuja
ohjelmia aikuisen kanssa niin aikuinen voi seurata, 
ettei ohjelma ole lapselle liian jännä.
Olen tästä vähän eri mieltä sillä aikuisen on 
vaikea tietää mikä vaikuttaa lapseen mitenkin.
Olenkin antanut viisaampien määrittää ohjelmille ikärajat
ja noudattanut niitä :)

Iso kiitos kaupunginteatterille blogiyhteistyöstä ja siitä, että pääsimme
osallistumaan Tivolin ennakkonäytökseen!



Teatteriterveisin Tiina